Mita_on_paikallinen_sopiminen

Mitä on paikallinen sopiminen?

Määritelmiä on monenlaisia, mutta ehkä kaikkein virallisin näkemys on ns. suppea määritelmä. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista työsuhteen ehdoista tai niiden muuttamisesta. Paikallinen sopiminen suppeassa mielessä voi perustua joko työlainsäädäntöön tai työehtosopimusmääräyksiin. Työehtosopimukset mahdollistavat joustavamman ja laajemman paikallisen sopimisen.


Mistä voidaan sopia?

Paikallinen sopiminen koskee yleensä palkkausta, työaikaa ja vuosilomaa koskevia ehtoja. Sopimuksen tulee yleensä perustua johonkin tiettyyn työlainsäädännön tai työehtosopimuksen määräykseen, mutta minimiehtoja paremmin voidaan aina sopia.


Kuka tai ketkä sopimuksen tekevät?

Paikallisen sopimuksen osapuolia ovat pääsääntöisesti työnantaja ja työehtosopimuksen mukainen henkilöstönedustaja. Paikallisen sopimuksen osapuolena voivat olla myös työnantajaa edustava työnantajayhdistys ja yritysyhdistys. Lähinnä työlainsäädännön tarkoittamissa paikallisen sopimisen tilanteissa sopimusosapuolena ovat yksittäinen työntekijä ja työnantaja.


Miten paikallisesti sovitaan?

Onnistunut paikallinen sopiminen perustuu aina vapaaehtoisiin, asiallisen tietojenvaihdon ja neuvottelumenettelyn jälkeen syntyneisiin kirjallisiin sopimuksiin. Aloitteentekijänä voi olla työnantaja tai työntekijät ja vapaaehtoisuuteen kuuluu myös se, ettei sopimukseen aina päästä.

 

Työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopiminen

Työehtosopimukset mahdollistavat joustavamman ja laajemman paikallisen sopimisen. Mikäli toimialalla on yritystä koskeva työehtosopimus (esimerkiksi teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimus), perustuu henkilöstöryhmää koskeva työpaikkakohtainen paikallinen sopiminen työehtosopimuksen määräyksiin.


Se missä laajuudessa paikallisen sopimisen määräyksiä voidaan paikallisesti hyödyntää, riippuu siitä, kuuluko kyseessä oleva yritys työnantajaliittoon. Mikäli työnantaja on järjestäytynyt, pystyvät paikalliset osapuolet hyödyntämään joustavimmin työehtosopimuksen tarjoamat paikallisen sopimisen mahdollisuudet. Työehtosopimuksen ehtoja paremmista työsuhteen ehdoista voidaan sen sijaan aina sopia riippumatta järjestäytymisestä.


Eri työehtosopimuksissa paikallisen sopimisen määräykset poikkeavat melko paljon toisistaan ja niissä on huomioitu kyseessä olevan alan erityiskysymykset. Työehtosopimuksissa on myös muotomääräykset siitä, kuka sopii ja millä tavalla.

 

Paikallinen sopiminen työehtosopimuksettomilla työpaikoilla

Monet työntekijät, varsinkin ylemmät toimihenkilöt, työskentelevät sellaisilla toimialoilla tai asematasoilla, joissa ei sovelleta mitään työehtosopimusta. Mikäli työehtosopimusta ei lainkaan ole tai työnantaja ei ole sellaista velvollinen noudattamaan, perustuvat työsuhteen ehdot työlainsäädäntöön (ennen kaikkea työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki) sekä työsopimuksen ehtoihin.


Esimerkiksi työaikalaki sallii sopimisen liukuvasta työajasta. Paikallinen työpaikkakohtainen sopiminen ja edellä mainituista laeista poikkeaminen on tällöin mahdollista lakien nimenomaisesti sallimissa rajoissa. Lain minimiä paremmista ehdoista voidaan sen sijaan aina sopia. Tällöin paikallinen sopiminen on ennen kaikkea yksilökohtaista sopimista työnantajan ja työntekijän välillä. Kukaan muu kuin työntekijä itse ei voi sopia työsopimuksensa ehtojen muuttamisesta.