Mita_on_paikallinen_sopiminen

Minkälaisia asioita käsite pitää sisällään?

Työpaikoilla käydään monenlaisia neuvotteluja, keskusteluja ja palavereja. Laajassa mielessä paikallinen sopiminen kattaa työpaikoilla kaiken toiminnan, jolla pyritään lisäämään työntekijöiden ja työnantajien välistä yhteisymmärrystä. Sopimisella työelämässä voidaan tarkoittaa tilannetta, jossa osapuolet saavuttavat neuvotteluissa jonkinlaisen yhteisymmärryksen käsillä olevasta tilanteesta ja sen merkityksestä.


Onnistunut paikallinen sopiminen pohjautuu vapaaehtoisiin, asianmukaisen tietojenvaihdon ja neuvottelumenettelyn tuloksena syntyneisiin molemminpuolisiin sopimuksiin. Aloitteen tekijänä voi olla työnantaja tai työntekijät. Vapaaehtoisuuteen kuuluu myös se, ettei sopimukseen aina päästä.


Työehtosopimuksissa on sovittu kattavasti muun muassa työstä maksettavasta vastikkeesta ja työajoista. Suppeassa mielessä paikallisella sopimisella voidaan tarkoittaa työehtosopimuksen perusteella tapahtuvaa työsuhteen ehtoja koskevaa sopimista.


Työnantajapuolella sopimus tehdään yleensä yrityksen nimissä. Sopimuksen tekee työnantajan edustaja, esimerkiksi henkilöstöpäällikkö tai esimies. Työntekijäpuolella sopimuksen tekee tilanteesta riippuen tyypillisesti yksittäinen työntekijä tai luottamusmies tai muu henkilöstön edustaja. Etenkin niillä työpaikoilla, joilla ei ole henkilöstön edustajaa, työnantaja voi tehdä sopimuksen myös kaikkien työntekijöiden tai tietyn työntekijäryhmän kanssa yhdessä. Työntekijöiden edustaja tarvitsee muissa kuin työsuhteen ehtoihin liittyvissä asioissa aina erillisen valtuutuksen asianosaisilta.


Paikallisten sopimusten tavoitteena on edistää henkilöstön motivaatiota, vaikuttamismahdollisuuksia, työoloja ja sitoutumista työhön. Toisaalta sillä halutaan parantaa yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta paikalliset olosuhteet huomioiden.


*****

Paikallinen sopimus palvelee
sekä työntekijöiden etuja että työnantajan tarpeita

*****


  • Paikallista sopimista on kaikki laeista ja työehtosopimuksista toisin sopiminen, kunhan ei ole sovittu työntekijän kannalta heikommin.
  • Lakia tai työehtosopimusta heikommin voidaan sopia, jos siihen on annettu ko. säädöksessä mahdollisuus.
    • Silloin kun kyse on työehtosopimukseen perustuvasta paikallisesta sopimisesta, työehtosopimuksessa on yleensä määritelty, kenen kanssa työnantaja voi sopimuksen tehdä. Usein tämänkaltainen sopimisen mahdollisuus on vain työmarkkinajärjestöillä.
    • Työehtosopimuksessa voidaan myös todeta, että joistain asioista voidaan sopia suoraan työntekijän kanssa ja toisista pitää taas sopia henkilöstön edustajan kanssa.
  • Paikallisesti voidaan sopia - työnantajan niin halutessa - myös asioista, jotka sinänsä kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Tyypillisiä paikallisen sopimisen aiheita

  • työaikapankki
  • palkitsemisjärjestelmä
  • lyhyempi kesätyöaika
  • etätyö, eTyö, mobiili työ ja monipaikkainen työ
  • työkyky- ja työhyvinvointiasiat
  • lomarahan vaihto vapaaksi
  • vapaa-ajalla työasioissa matkustamisen korvaaminen
  • kattava työterveyshuolto
  • aloitetoiminnan säännöt ja niiden muutoksista
  • työsuhdeasuntojen jakamisen periaatteet
  • työpaikan sosiaalitilojen ja niitä vastaavien tilojen suunnittelu ja käyttö
  • lasten päivähoidon ja työpaikkaruokailun järjestäminen
  • henkilöstön harrastus-, virkistys- ja lomatoimintaan osoitettujen avustusten jakoperusteet
  • jne…

Mikä ei ole paikallista sopimista

  • Kikystä tehtiin ”paikallisia sopimuksia”, mutta kuitenkin sopimuksen tekemiseen pakotettiin – paikallisen sopimisen lähtökohtana on vapaaehtoisuus. Osa näistä sopimuksista oli kuitenkin erittäin positiivisia (liikuntaa ym.).
  • Työsopimus sinänsä ei ole paikallinen sopimus, mutta siihen voidaan sopia elementtejä, jotka ovat yksilökohtaista paikallista sopimista.
  • Työnantajan yksipuolisesti laatimat työsäännöt, ohjeet tms. eivät ole paikallista sopimista. Mikään muukaan (kummankaan osapuolen) yksipuolinen päätös ei ole paikallinen sopimus.
  • Vakiintunut käytäntö – riippuu tilanteesta ja asiasta – on siinä rajamailla. Kaikki vakiintuneet käytännöt eivät välttämättä ole hyviä asioita työntekijöiden kannalta.
  • Työnantajan ”hyvää hyvyyttään” antamat edut eivät ole paikallisia sopimuksia, ellei niistä ole tehty työntekijöiden kanssa erillistä sopimusta (esim. liikuntasetelit).